Viisi asiaa jotka olen oppinut seinän maalaamisesta - kantapään kautta

Kotonamme on juuri valmistunut neljäs omin käsin toteutettu seinänmaalausurakka. Olohuone sai lämpimän, syvämatan terrakotan sävyn. Aiempia remonttejamme ovat olleet ompeluhuoneen maalaus ja tapetointi, lastenhuoneen maalaus ja tapetointi sekä eteisen maalaus ja säilytysratkaisujen päivittäminen.

Olen kokemuksen karttuessa kehittynyt täydestä tunarista kehittyneeksi aloittelijaksi. Tässä tekstissä kertaan matkan varrella opittuja asioita, jotta sinä et tekisi samoja virheitä.

Sisämaalaamisesta kantapään kautta opittua

• Maalaaminen on välineurheilua. Asianmukaiset ja laadukkaat välineet ovat kaiken perusta. Ei niin spesifiä apuvälinettä etteikö se tulisi tarpeeseen. Lisäksi, maalaustarvikkeissa hinta tuntuu kulkevan käsi kädessä laadun kanssa, joten mitä kalliimpi, sen parempi.

  
  

• Maalia tarvitaan paljon. Kaupasta saa raahata ihan hyvän kokoisen maalipurkin ja saattaa sittenkin joutua hakemaan täydennystä vielä kesken urakan. Maalatessa ei kannata pihistellä maalin määrässä, tela tulee olla niin märkä että maali juuri ja juuri pysyy siinä valumatta ja roiskumatta. Lisäksi maalikerroksia tarvitaan yleensä kolme.

  
  

• Maalarinteippiin en koske enää pitkällä tikullakaan. Käytän tästä eteenpäin oranssia rajausteippiä, kalleinta mahdollista. Maskaaminen on ihan tarpeeksi haastavaa muutenkin, joten en kaipaa lisäkiusaksi falskaavia saumoja enkä katkeilevaa tai kupruilevaa teippiä.

  
  

• Maalaaminen vie aikaa. Älä kuvittelekaan maalaavasi kiireessä tai nopeasti. Varaa kunnolla aikaa ja orientoidu pitkäjänteiseen tekemiseen. Toimi mieluummin hitaasti kuin tehokkaasti.

  
  

• Pensseliin tartun enää vain äärimmäisessä hädässä. Vain telalla saa tasaista ja jälkeä ja niitä löytyy monen kokoisina, ihan muutaman sentin pituisia. Ainoastaan ihan pikkuruisiin rakosiin käytän pientä pensseliä.